Yhteiskuntajutustelija Juttelua uutisista, politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista.

Puolustuspuhe Naton puolesta

Viime marraskuun puolella alkanut kansannousu Ukrainassa ja sitä seuranneet levottomuudet sekä Krimin kriisi ovat herättäneet Suomen Nato-keskustelun uuteen kukoistukseen. Nato tuppaa aina silloin tällöin ponnahtamaan keskustelun aiheeksi, sitten se lopahtaa ja jonkin ajan kuluttua ponnahtaa uudestaan esille. Ukrainan tapahtumat ovat kuitenkin pitäneet Nato-keskustelua yllä varsin pitkään mikä on hyvä asia. Systemaattinen Nato-vastaisuus on ilahduttavasti vähentynyt mikä on askel oikeaan suuntaan. Naton vastustus on kuitenkin edelleen yleisempää kuin kannatus, mutta suunta on oikea.

Itse kannatan Suomen liittymistä Natoon niin pian kuin suinkin. On aikamoista tulella leikkimistä, että pieni, vähäväkinen ja harvaan asutussa maassa asuva kansa on liittoutumattomana arvaamattoman ja aggressiivisen suurvallan naapurissa. Georgian sota 2008 sekä Ukrainan tapahtumat viimeisen puolen vuoden ajalta ovat oiva osoitus siitä että Venäjän naapurina tulee tukalat oltavat yksin.

 

Venäjän kahdeksasta Euroopan-puoleisesta naapurista viisi on Naton jäseniä: Norja, Viro, Latvia, Liettua ja Puola. Suomen lisäksi ulkopuolella ovat vain Ukraina ja Valko-Venäjä. Ukrainassa on täysi kaaos päällä ja Kremlissä heitetään häpeilemättä bensaa liekkeihin Ukrainan hajottamiseksi ja sekasorron pahentamiseksi. Valko-Venäjästä on turha sanoa mitään erikoista, sillä Euroopan viimeiseksi diktaattoriksikin kutsuttu Aleksander Lukashenka on aikoja sitten alistunut Putinin "puudeliksi" (tosin nykyään voidaan pohtia, kumpi sitten onkaan se Euroopan viimeinen diktaattori, Lukashenka vai Putin).

Olli Virtanen tiivisti maaliskuussa Nato-kriittisten usein käyttämien argumenttien virheet ja oikoi mutkia suoriksi pragmaattisen viileästi täällä: http://virtanen87.puheenvuoro.uusisuomi.fi/163669-nato-jasenyys-nyt. Allekirjoitan Virtasen teesit ja niihin on helppo yhtyä.  

Monet Natoon kriittisesti suhtautuvat vetoavat usein siihen, että Suomen Nato-jäsenyys huonontaisi Suomen ja Venäjän välisiä suhteita ja heikentäisi esimerkiksi kaupankäyntiä. Heidän pelkonsa on turha. Onko Venäjä lopettanut kaupankäynnin esimerkiksi Viron tai Latvian kanssa vain koska ne ovat Nato-maita?


Euroopan Unionissa on tällä hetkellä 28 valtiota ja niistä 22 kuuluu Natoon. Suomen lisäksi Naton ulkopuolella ovat Ruotsi, Itävalta, Irlanti, Malta ja Kypros. Näistä myös Maltan ja Kyproksen kannattaisi liittyä Natoon pian koska ne ovat vaarallisen lähellä Välimeren räjähdysherkkiä arabimaita. Oikeastaan niiden olisi pitänyt alkaa katsoa enemmän Naton suuntaan jo heti sen jälkeen kun vuodenvaihteessa 2010-2011 arabimaissa alkoi "Arabikevääksikin" kutsuttu kansannousujen aalto. Malta sijaitsee kivenheiton päässä Libyasta ja Tunisiasta (koko Arabikevät muuten sai alkunsa juuri Tunisiasta). Kypros taas sijaitsee vaarallisen lähellä Syyriaa, Libanonia ja Egyptiä. Libya ja Egypti ovat edelleen sekasorrossa, Libanonissa on ollut levotonta jo pitkään ja Syyriassa on ollut kolmatta vuotta verinen sisällissota täydessä käynnissä eikä loppua ole näköpiirissä.

Ruotsi, Itävalta ja Irlanti sijaitsevat geopoliittisesti herran kukkarossa, niillä ei ole yhteistä maarajaa tai aluevesirajaa sen paremmin Venäjän kuin arabimaidenkaan kanssa joten sen vuoksi kyseisellä kolmikolla ei ole sen puoleen akuuttia hätää että niiden pitäisi tehdä nopeita päätöksiä Natoon liittymisen suhteen. Ruotsilla ei ole hätäpäivää, koska sillä on Suomi puskurina Venäjää vastaa, lisäksi länsinaapurillamme on yhteistä maarajaa Nato-maa Norjan kanssa sekä aluevesinaapureina Nato-maat Tanska, Saksa ja Puola. Alpeilla sijaitseva sisämaavaltio Itävalta on kuuden Nato-maan (Saksa, Tsekki, Slovakia, Unkari, Slovenia ja Italia) naapuri ja lisäksi se muodostaa EU:n ja Naton ulkopuolisen Sveitsin kanssa eräänlaisen "liittoutumattomuuden linnakkeen" (näiden välissä on vielä pikkuinen Liechtenstein). Saksan ja Italian lisäksi Sveitsillä on naapurina myös Ranska, joka Itävallan Nato-naapureiden ohella myös kuuluu Natoon. Irlanti taas on Atlantin valtamerellä sijaitseva pieni saarivaltio ja sen ainoa naapuri on Iso-Britannia (Nato-maa).

Toisin kuin Irlanti, Ruotsi ja Itävalta, niin Suomella, Maltalla ja Kyproksella ei ole geopoliittista suojaa. Niillä on arvaamattomia, epävakaita ja räjähdysherkkiä naapureita aivan kivenheiton päässä. Suomella tämä turvallisuusuhka on Venäjä, Maltalla Libya ja Tunisia, Kyproksella taas Syyria, Libanon ja Egypti.

On aika heittää vääristyneet luulot romukoppaan ja kohdata totuus, Suomi on turvaton ilman Nato-jäsenyyttä ellei se alistu samanlaiseksi vasalliksi kuin mitä Valko-Venäjä on ollut koko Lukashenkan valtakauden ajan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Olen hyvin paljon samaa mieltä kuin sinä. Mielestäni Suomen tilanne on sellainen, että nyt on pakko valita, mihin Suomi suuntautuu tulevaisuudessa. Olemme jo valinneet Euroopan, eli minun mielestäni silloin puoluettomuuden aika on ohitse.

Jos valitsemme myös NATOn, valitsemme myös todennäköisesti ongelmat ja ainakin hetkittäisen "sapelinkalistelun" Venäjän kanssa. Seurauksena voi olla myös vakavampi kriisi, josta on vähintäänkin taloudellisia seuraamuksia. Mutta jos emme valitse ja hyväksy sotilaallista liittoutumista, valitsemme ns. "pitkän ja katkeran tien Siperiaan", eli olemme joka tapauksessa kriisissä Venäjän kanssa alueellisen koskemattomuutemme vuoksi.

Mielestäni ns. Nato-optio puheet ovat poliittista harhaa. Näiden päättämättömien ja päättömien puheiden tarkoitus on vain se, ettei uskalleta tai haluta käydä puolustuspoliittista keskustelua siitä, mitkä ovat Suomen todelliset mahdollisuudet puolustautua Venäjän mahdollistä invaasiota vastaan. Itse kannatan vahvaa omaa armeijaa, sekä liittoutumista NATOn kanssa.

Mielipiteeseeni on syynä Venäjän nykyinen poliittinen kehitys, joka näyttäätyy halukkuutena "historiallisen oikeuden" palautukseen. Tämä ns. "oikeus" ei ole ollut kovin suotuisia esim. Baltian maiden kansalaisten kannalta. Viittaan tässä mm. ihan tavallisten, kansallismielisten ihmisten kyydityksillä Siperiaan, sekä yleisellä valvontakomissio-oikeuksilla. Suomen geopoliittinen asema on myös sellainen, että sen houkutus etupiirinä on vahva. Se on sitä sekä Venäjälle että Eurooppa-USA:lle. Itse näen suomen mieluummin osana lännen etupiiriä kuin venäjän etupiirinä. Hinta ei tule olemaan kuitenkaan halpa kummassakaan tapauksessa. Toisena hintana maksetaan euroja, toisena hintana ihmishenkiä.

Kannatan myös taloudellista yhteistyötä venäläisten yritysten kanssa. Tässä tosin niin, että huomioidaan esim. omistusosuudet kansallisesti merkittävissä hankkeissa, kuten esim. ydinvoimahankkeissa. Näen myöskin hyvänä asiana venäläisten matkailun ja vapaa-ajan asuntojen rakentamisen suomeen. Näen sen hyvänä siksi, että meille suomalaisille, erityisesti tämän Itä-Suomen asukkaille (jossa myös itse asun ja perheyritämme) venäläiset tuovat työtä ja rahaa. Näen myös hyvänä sen venäläisten kokemuksen, että suomi on turvallinen ja rauhallinen maa.

Näen itse niin, että venäläisillä on hätä siitä, että heitä ei arvosteta ja ymmärretä. Tämä taas vahvistaa heidän nationalistista käsitystään siitä, että itse Äiti-Venäjää uhataan. Venäläiset valitsevat Putinin politiikan siksi, että se tuo heille turvallisuuden tunnetta. Venäjällä on myös oppositio, joka näkee nykyisen eristätymispolitiikan huonona vaihtoehtona. Eurooppa ei voi kuitenkaaan sanella venäläisille, miten heidän tulee elää, ja mihin heidän pitää uskoa. Itse uskon kuitenkin vakaasti siihen, että Venäjän demokratiakehitykseen pystyy vaikuttamaan myös omalla ja koko euroopan käytöksellä. Mielestäni me emme väheksy tai blokkaa venäläisiä ihmisiä, vaan Venäjän tämän hetkistä politiikkaa.

Ihmettelen myös suuresti sitä, että Venäjä näkee Euroopan uhkana. Minun mielestäni Kiina, tuhottuine pohjavesineen ja naisettomine sotilaineen, on pahempi uhka Venäjälle kuin Eurooppa ja USA ja NATO ikinä yhteensä.

Summa summarum: en siis näe venäläistä mökkinaapuria uhkana, mutta näen venäläisen nationalistisen, eurooppavastaisen ja fasistiharhaisen naapurin sellaisena uhkana, että siksi kannatan suomen NATO-jäsenyyttä.

Toimituksen poiminnat